temmesläistä sukua

sukututkimuksen tuloksia

  • Sukutukimuksen tuloksia

Linkit

  • Pikalainat
  • Pikavipit
  • Pikavipit ja pikalainat
  • Pikavippi 50 euroa
  • Vippi



Sukutukimuksen tuloksia

 

 

FM Mauri Junttila

 

SUKUTUTKIMUKSEN TULOKSIA: KUNINKAALLISISTA RYYSYLÄISIKSI

 

I Yrjö Erik (Erkki) Eeronpoika Junttila Temmes 1900 Tyrnävä 1952

 

& Anni (Anna) Elina Iikantytär os. Pasanen Tyrnävä 1900-1989

 

II Eero Antinpoika Junttila Temmes 1870-1948

 

& Hilda Maria Mikontytär os. Parviainen Temmes 1872-1915,

 

leskimiehen II puoliso Hilda Maria Heikintytär os. Puhakka Temmes 1882-1978

 

III Antti Juhonpoika Junttila Temmes 1825-1906

 

& MariaAntintytär os. Anttila Temmes 1840-1901

 

IV Juho Jaakonpoika Junttila-Sillankorva Temmes 1790-1856

 

& Brita Antintytär os. Haapa-Perttula Temmes 1790-1870

 

V Antti Antinpoika Haapa-Perttula Temmes 1762 -?

 

& Anna Antintytär Haapaniemi Temmes 1767 -?

 

VI Antti Antinpoika Haapa-Perttula Temmes ? – ?

 

& Anna Abrahamintytär Schroderus Liminka 1729 Temmes ?

 

VII Abraham Petterinpoika Schroderus Rantsila 1690 Liminka 1775

& Margaretha Erikintytär Zimmerman Pyhäjoki 1697 Liminka 1738

 

VIII Eric Ericuksenpoika Zimmerman Tukholma 1656 Pyhäjoki 1731

 

& Anna Jacobintytär Letzle ?? – ??

 

IX Jacob Wijkmaninpoika Letzle Turku ? Tukholma 1692

 

& Brita Casparintytär Forbus ?? – ??

 

X Caspar Hansson Forbus Puolan Gdansk?/Danzig?/Jaroslav? 1592 Ii 1682

 

& Brita Johansdotter Limingius Ii 1600 Ii 1696

 

XI Johan Larsson Limingius (myös Lithovius, Corvinus) Liminka 1563 Ii 1634

 

& Christina Östensdotter Sursill Uumaja 1562 Ii 1632

 

XII Östen Ericsson Sursill Uumaja 1520-1582

 

& Magdalena Ericsdotter Vaasa 1535 Uumaja ??

 

XIII Eric Östensson Ångerman (Sursill) Ångermanland 1480 Uumaja 1548

 

& Dordi Bure Uumaja 1507 – 1550

 

XIV Jacob Andersson Bure Uumaja 1450 – ??

 

& Kealog Olofsdotter Uumaja ?? – ??

 

Suurten sukujen kantaisä Eric Östensson Ångerman [Sursill] oli osallistunut Ruotsin (vv. 1521-1523) sisällis-/vapaussotaan voittaja – armeijassa muonanhankkijana. Sodassa suurin osa silloista Ruotsia vapautui maata kauan hallinneesta Kalmarin unionista (vv.1397-1523) ja Tanskan Kristian II (vv. 1481-1559) kuninkaasta. Vapaussodan jälkeen Ruotsia alkoi hallita kuningas Kustaa Vaasa (vv.1496-1560).

 

Arvellaan Ruotsin Ångermanlandista kotoisin olleen Eric Ångermanin uuden Sursill sukunimen olevan peräisin tapahtumasta, että hän oli muonituksesta vastaavana kuljetuttanut Ruotsin vallankumousarmeijalle muonaksi kotiseutunsa perinneruokaa hapansilakkaa. Sotilaat olivat sitä syödessään alkaneet epäillä myrkyttämistään. He olivat aloittaneet syömälakon. Tanskan vastaisen rintaman ylipäällikkö, tuleva kuningas Kustaa Vaasakin oli suuttunut asian johdosta. Olisiko hän alkanut epäillä myrkyttämistään tai tahallista vallankumousarmeijan sabotointia?

 

Olisiko Ruotsin vapaus-/sisällissodan aikaisesta epäonnestaan johtuvaa ollut se, ettei Eric Ångermanilla [Sursill] ollut sodan jälkeen sijaa lähellä kuningasta ja hovia, vaan tapaamme hänet seuraavaksi kaukana Ruotsin suurten, villien erämaiden Lapissa? Nähtävästi karkoitus sinne oli ollut rangaistus hänelle. Hän ei kuitenkaan joutunut mestattavaksi. Hänelle oli suotu elämisen mahdollisuudet kaukana kuninkaasta.

 

Armollisuus hallinnon taholta saattoi johtua siitä, että vallankumousarmeijassa muonanhankkijana toiminut oli uskottavasti osannut lukea, laskea ja kirjoittaa. Kovastikin harvinaisia taitoja niiden aikojen Ruotsissa. Kuningas Kustaa Vaasa esimerkiksi aloitti aktiivisen erämaiden asuttamisen. Asutettavissa erämaissa tarvittiin muun muassa verojen kerääjiä – vouteja.

 

Siis voitettuaan Ruotsin vapaus-, sisällissodan ja tultuaan kuninkaaksi Kustaa Vaasa oli aloittanut uudistukset. Hänen ansiostaan Ruotsi alkoi muotoutua kansallisvaltioksi ja alkoi vahvistua valtiona. Ehkä se alkoi jo silloin muodostua myös monet kerrat Venäjääkin hätyytelleeksi suurvalta – Ruotsiksi?

Kunigas Kustaa Vaasan aloitteesta aloitettiin myös entistä voimakkaammin Ruotsin erämaiden asuttaminen. Sitä oli tehty lähes pakkokeinoin, mutta myös uudisasukkaita erämaihin verohelpotuksin houkutellen. Ruotsissa ja siihen kuuluneessa Itämaassa, Suomessa toimitettiin valtiollisia uudistuksia. Helsinki perustettiin vuonna 1550 kilpailijaksi Tallinnalle. Sittemmin Tallinna tuli Ruotsille vuonna 1561. Merkittävää oli myös ollut Itämaan eli Suomen tunnustaminen osaksi Ruotsin valtakuntaa.

 

Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa lakkautti niin sanotulla Västeråsin valtiopäivien uskonpuhdistusjulistuksellaan (v. 1527) Ruotsista katolisen kirkon ja sen omaisuus siirtyi Ruotsille. Katolilaisuuden tilalle tuli luterilaisen opin kirkko. Hän lakkautti huonoksi arvioineensa linnanherrajärjestelmän. Verorahat sekä muutkin kruunulle kuuluneet maksut ja suoritukset, kun vain tahtoivat jäädä makaamaan linnanherrain omiin aarrekammioihin. Veroja alkoivat kerätä voudit.

 

Valtaan päästyään taktikko, myös suoran toiminnan mies Kustaa Vaasa mestautti Kalmarin unionille ja Tanskalle uskollisia kilpailemasta vallasta. Heissä oli enimmäkseen ollut vanhempaa aatelistoa, jotka olivat päässeet valtaan Kalmarin unionin aikana. Tavanomaisesti suurten muutoksien yhteydessä pyritään vähentämään uhkia. Mestaaminen oli ollut siihen eräs pätevä keino. Sitä teetti Kustaa Vaasakin.

 

Useiden suurten suomalaisten sukujen esivanhempia, Östen Ericsson Sursillin (vv. 1520-1582) lapsia muutti Pohjanlahden toiselle puolelle Suomeen. Sursillien sukulaisuuteen kuuluu valtavat määrät suomalaisia. Sursillien sukulaisuuteen liittyviä on runsaasti myös muualla maailmassa esimerkiksi Yhdysvalloisssa ja Kanadassa.

 

Östen Ericsson Sursill oli toiminut voutina Ruotsin, Lapissa, Länsipohjassa. Ei hänkään vaikuttanut kuninkaan hovissa tai lähellä sitä. Alhaista syntyä hänkin oli. Ei kuulunut aatelisiin. Luonnollisesti aateloidut, erityisesti Ruotsin vapaussodan voittaja – armeijassa sotineet tai heidän jälkeläisensä saivat jäädä ruotsalaisen siviilisaation pariin Birkaan, Upsalaan, Sigtunaan tai Tukholmaan kuninkaan ja hovin läheisyyteen.

Syrjimiskäytäntö oli ollut kirkossakin. Aateliset sekä hyväsukuiset saivat jäädä iloisten krouvien Tukholmaan, Turkuun tai Upsalaan turvallisiin oloihin, sivistyksen pariin. Rahvaan sukuiset, suvuttomat papit lähettiin taistelemaan venäläisten ja villieläinten kanssa elintilasta Ruotsin laajoissa erämaissa.

 

Primitiivissä oloissa, villi – ihmisten lailla elettiin kovastikin 1500 – luvun Ruotsin Lapissa. Ei siellä eletty aatelislinnoissa eikä – kartanoissa kristallikruunujen loisteessa konjakkia siemaillen kuin tehtiin Tukholmassa ja sen seuduilla. Vilussa ja nälässä he olivat eläneet Pohjolan tähtitaivaan, revontulten alla. Leipäpaloista he olivat tapelleet keskenään ja samalla peloissaan kuuntelivat nälkäisten susilaumojen ulvontaa.

 

Maakuopissa, risu-, turvemajoissa, eläintennahkoilla katetuissa lappalaiskodissa he asuivat silloin ja vielä satoja vuosia eteenpäin. Paikoin vielä nykypäiviin saakka. Eläintennahkoihin pukeutuneita he olivat siellä vielä pitkään.

 

Tuhansien vuosien erot elintavoissa ja kulttuurissa olivat esimerkiksi Hollannin, Saksan sekä Ruotsin kesken. Rheinjoen varren taloissa olivat olleet ikkunat ja savuhormistot jo kauan 1500 – luvulla. Maanteitä myöten he jo siellä kulkivat. Lämpimissä, viihtyisissä kievareissa, majataloissa, puhtaiden, valkoisten lakanoiden välissä matkalaiset yöpyivät. Kirjeitäkin, säännöllisesti kulkevan postin kautta he saivat lähetellä toisilleen jo sangen varhain.

 

Vesijohdot (akveduktit) ja osin viemäröinnitkin olivat olleet siellä jo tuhansia vuosia. Mainzilainen Johan Gutenberg (vv. 1398-1468) kehitti kirjanpainokoneen vuonna 1450. Rheininsuun seudun Erasmus Rotterdamilainen (vv.1466-1536) aloitteli filosofointejaan. Siellä oli olemassa jo monenlaisia kouluja sekä yliopistoja.

 

 

Tilkan sinistä verta omanneiden Forbuksien kanssa sukulinjassa olleiden Temmeksen Sillankorvan taloon liittyvien Junttiloiden, Junttila sukunimen tarina saattaa päättyä Juho Jaakonpoika Junttila – Sillankorvaan (vv.1790-1856). Toisaalta suurpitäjä Liminkaan kuuluneessa Temmeksessä oli elänyt jo varhaisemmin esimerkiksi 1700 – luvulla Juntila nimisiä eli vain yksi t – kirjain sukunimessä. Sitä ei ole toistaiseksi tutkittu eikä todisteltu, että olisivatko yhdellä t-kirjaimella olleet Juntilat samaa sukua Junttiloiden kanssa?

 

Yli – Temmeksen Sillankorva liittyy merkittävästi temmesläisten Junttiloiden sukuun ja sukutarinoihin. Esimerkiksi eräässä vuonna 1933 julkaistussa maatilamatrikkelissa silloinen Sillankorvan isäntä Antti Juhonpoika Junttilan (vv. 1825-1906) poika, Juuso (Josef) Junttila (vv. 1878-1960) mainitsee Sillankorvan olleen suvullaan 130 vuotta.

 

Artikkelini sukuluettelossa 1. olevan Yrjö Erik (Erkki) Junttilan (vv.1900-1952) setä Juuso (Josef) Junttila oli ollut menestyvä, onnekas mies. Hän oli ollut sekä kunnan – että seurakunnan luottamustoimissa. Temmeksen pankkien isännistöissä hän oli myös istunut. Hänellä oli lähteenäni olevan maatilamatrikkelikirjan julkaisun aikoihin (v.1933) ollut omistuksessa ja viljelyksessä Sillankorva ja lisäksi kookas Haurukylän Mikkolan talo sekä osuus jokivarren Mikkolan myllyyn. Esimerkiksi vuonna 1918 hän oli myynyt Honka – sukuisille Yli-Temmeksen pappilaa vastapäätä sijaitsevan Jokelan. Hän oli pitänyt sekatavarakauppaa Sillankorvan talossaan. Juuso Junttila (vpi) oli viljellyt omistajana taloaan 1900 – luvun aluilta lähtien yhdessä puolisonsa Aina Kaapontytär Junttila os. Klaavun kanssa.

 

Sillankorvasta on aikoinaan lohkottu esimerkiksi viereinen Alajunttila. Sitä oli alkanut avioiduttuuaan viljellä Juuso Antinpoika Junttilan, Eero veli (vv. 1870-1948). Hänkin oli ollut Antti Juhonpoika Junttilan (vv.1825-1906) poika. Eero Junttila oli ollut 17.2.1918 perustetun Temmeksen suojeluskunnan I paikallispäällikkö. Hän oli ollut siinä toimessaan 18.9.1918 saakka. Hän lienee tullut valituksi siksi, kun oli ehkä ollut ainoa autonomian ajan temmesläinen sotaväen käynyt ja oli ollut aliupseeri. Hänen aikanaan, vapaussodan aikana (v. 1918) pienen Temmeksen suojeluskunnan jäsenmäärä oli ollut historiansa ajan suurin. Se oli ollut suurimillaan 170 jäsentä. Maanviljelijä Eero Junttila oli ollut useita vuosia Temmeksen suojeluskunnan esikunnan jäsen. Esimerkiksi vuonna 1919 hän oli toiminut siinä kasvatuspäällikönä.

 

Junttilat olivat olleet maanviljelijöitä. Suomalaisen yhteiskunnan muuttuessa II maailmansodan aikana ja jälkeen, muutamien vuosikymmenien ajan heitäkin on toiminut eri ammateissa. Käytäntöä, että maanviljelijöiden perheistä, töistä siirrytään muihin ammatteihin ja töihin sekä uusille asuinsijoille voidaan yleistää.

 

Suvussa on ollut huonojakin kohtaloita. Esimerkiksi Yrjö Erik (Erkki) Junttila (vv. 1900-1952) eli elämänsä köyhyydessä suurperheen isänä. Epäoikeudenmukaista oli ollut ennenkin. Hänellä oli aina ollut ylisuuria kunnallisveroja maksettavanaan. Hän oli kulkenut talvet metsätöissä, mutta kaikki metsätyötulot olivat menneet kunnallisverojen maksuihin. Usein hän, puolisonsa sekä lapsensa olivat iltaisin menneet nukkumaan nälissään. Silloinkaan seurakunta eikä kunta auttaneet syrjittyjä vähävaraisia. Hän kuoli keski-ikään ehdittyään mahalaukunsyöpään. Yrjö Erik (Erkki) oli haavoittunut pahoin sodassa. Hänen vanhin poikansa menetti vasemman jalkansa Lapinsodassa.

 

Huonoihin ihmiskohtaloihin voi laskea myös Erkki Junttilan sedän Jaakko Antinpoika Junttilan (vv. 1863-1944) kohtalon. Hän oli elänyt silloista keski-ikää vanhemmaksi, mutta kurjuudessa ja köyhyydessä hän oli elänyt elämänsä. Hänellä oli ollut harmaa hirsimökki perunamaineen Temmeksen kirkolla, Mankilankylään lähtevän tien aluilla. Hän oli hankkinut elantonsa pienten astioiden, kauhojen sekä kapustojen teolla ja myynnillä. Huonoon aikaan hän oli sitä tehnyt. Monet tekivät niitä itse ennen vanhaan maaseudulla. Monesti Jaakko oli joutunut menemään nukkumaan nälissään, jos ei kauppamatkoilla hänelle missään talossa satuttu ruokaa tarjoaan. Useilla kauppareissuilla oli ollut sitä, ettei kauhoista, kapustoista tullut myyntituloja laisinkaan. Hyvää hänellä ainoastaan oli ollut se, kun hän oli elänyt elämänsä yksinään lapsettomana poikamiehenä. Siis joutui kärsimään kurjuudestaan, köyhyydestään vain yksikseen, itsekseen.

Ennen oli ollut suurta lapsikuolleisuutta. Sitä oli ollut muulloinkin kuin historiaan jääneiden nälkävuosien aikaan (esim. vv. 1865-1867). Nälkä-, katovuosia, jotka eivät juuri historian juoksussa erottuneet niin sanotuista suurista nälkävuosista oli ennnen ollut usein. Huonot elinolosuhteet olivat tuoneet mukanaan kulkutautiepidemioita erityisesti pienille lapsille ja myös aikuisille. Ihmisiä menehtyi paljon tauteihin, jos eivät suoranaisesti nälkään menehtyneet.

 

Esimerkiksi Temmeksen Sillankorvan Antti Junttilalta (vv.1825-1901) oli kuollut useita pieniä lapsia erilaisiin tauteihin. Hän oli myös joutunut kokemaan leskeyttä sekä uudelleen naimisiinmenoja. Ennen lesket olivat tavallisesti ottaneet paljon nuoremman kuolleen tilalle. Lapsimäärät saattoivat joissakin perheissä tulla suuriksi.

 

Sillankorvan Junttiloiden kanssa suorassa sukulinjauksessa olleet Haapaniemet ja Haapa – Perttulat olivat myös olleet maanviljelijöitä. Temmes oli varhaisemmin ollut nimeltään myös Haapaniemi tai Haapaniemen kylä.

 

Maanviljelijä, silloin Liminkaan kuuluneen Temmeksen Haurukylän Mouckan talon isäntä, valtiopäivämies Abraham Schroderus (vv. 1690-1775) oli ollut Rantsilan kappalaisen Petter Schroderuksen ja hänen vaimonsa Beata os. Remahlin poika. Noiden Sillankorvan Junttiloiden kanssa sukulinjassa olevien Schroderusten yhteinen sukutarina päättyy Petter Schroderus kappalaiseen. Hänen sukunsa eteenpäin ei ole ollut säätyläisiä tai suuria talokkaita. Vanhempaan aikaan vain säätyläisistä tai rikkaista, ökyisännistä jäi joitain tietoja historiaan luettavaksemme.

 

Rehmalien tarina jatkuu Kemin hopmanni Johan Rehmalin kautta esimerkiksi Tuderus ja Somerus sukuihin Somerolle ja siellä eläneeseen Somerus nimiseen kirkkoherraan. Heillä on ollut yhtymäkohtia vanhoihin aatelissukuihin esimerkiksi erääseen sammuneeseen Gyllenhjearta/Hjeartan sukuun. Jokin noiden aikoinaan eläneitten sukuhaara saattoi edetä aina saksalaissyntyiseen Schaefer – nimiseen, Turussa vaikuttaneeseen kuningas Juhanan käskynhaltijaan.

Eräiden arvelujen mukaan Abraham Schroderuksesta oli tullut maanviljelijä Temmeksen Haurukylän Mouckan taloon siksi, koska hänen isänsä oli kuollut pojan ollessa vielä lapsi. Hänen suuriperheisellä äidillään ei ollut varaa kouluttaa Abraham poikaa. Hän oli pudonnut isänsä pappissäädystä alas talonpoikaissäätyyn. Tosin hän oli ollut valtiopäivillä valtiopäivämiehenä talonpoikaissäädyn edustajana.

 

Margaretha Zimmerman (vv. 1697-1738) oli ollut isoisältään saksalaissyntyisen apteekkari Ericus Zimmermannin pojan, Pyhäjoen kunnankirjuri Eric Zimmermanin tytär. Kuoltuaan Mouckan emäntä Margaretha Schroderus os. Zimmerman oli haudattu Limingan kirkon lattian alle. Noina aikoina Temmeksen Haurukylä oli kuulunut Liminkaan.

 

Hänen isänsä Eric Zimmermann (vv. 1656-1731) oli vihitty Tukholmassa 3.12.1682 Anna Jacobintytär Letzlen kanssa. Jacob Wijkmaninpoika Letzle oli kirjautunut opiskelijaksi yliopistoon Tukholmassa vuonna 1653. Hän oli toiminut esimerkiksi porvarina ja laivurina Raahessa sekä tavaranhankkijana Tukholmassa. Jacob Letzle oli kuollut siellä vuonna 1692 ja haudattiin Tukholman Marian kirkkoon. Hän saattoi olla syntyperältään hollantilainen tai saksalainen? Toistaiseksi tiedot Temmeksen Junttiloiden kanssa sukulinjassa oleviin Zimmermaneihin ja Letzleihin päättyy noihin listauksessa mainittuihin.

 

Skotlantilaista aatelisverta pisaran omannut Puolan Gdanskissa, Danzigissa tai Jaroslavissa syntynyt Caspar Hansson Forbus (vv. 1592-1682) oli toiminut raatimiehenä Oulussa, Pohjois – Pohjanmaan rovastikunnan voutina ja Iin nimismiehenä. Hän oli avioitunut vuoden 1622 jälkeen Iin kirkkoherra Johan Larsson Limingiuksen Brita tyttären kanssa. Kirkkoherra Johan Limingiuksen isä, Littoisissa mökin-/mäkitupalaisen poikana syntynyt Lars Lithovius oli toiminut Limingan kirkkoherrana. Hän oli käyttänyt lapsena ja nuorukaisen sukunimeä Swartz.

 

Ylhäisiä sukugeenejä omanneiden, aikoinaan Oulussa ja Raahessa pappeina, porvareina, raatimiehinä vaikuttaneiden Forbuksien juuret olivat kulkeneet Turun, Tukholman ja Puolan kautta Skotlantiin, Aberdeehen. Vanhoina aikoina Britanniassa ja Skotlannissa eläneisiin Forbeksiin (Suomessa Forbus) yhtyi nähtävästi myös kuninkaallisia sukuhaarautumia. Muinoin monet Normandian, Ranskan, manner – Euroopan kruunupäät olivat olleet sukua englantilaisille kuninkaille. Nähtävästi noilla sukulinjauksessa esillä olevilla Forbeksilla oli ollut myös muinaista Ranskan kuninkaallisten geeniperimää.

 

<>Caspar Hansson Forbus s. Puola noin 1590 k. 17.12.1682 Oulu/Ii

 

puoliso: Brita Johansdotter Limingius s. 9.6.1600 Ii k. 11.8.1696 Ii

 

<>Hans Georgson Forbes s. noin 1566 Aberdeen Scotland k. noin 1635

 

puoliso: tuntematon

 

<>Georg Forbes s. noin 1530 Blyth Scotland

 

puoliso: Margaret Wattertour

 

<>William Forbes s. noin 1500

 

puoliso: Margareth Rutherford

 

<>Georg Forbes of Auchintoull s. noin 1460

 

puoliso: Margareth Bessie Leslie of Balquahin s. Noin 1462

 

Puolison isä: William Leslie of Balquahin noin 1400 – 18.4.1467. Puolison äiti: Euphemia Lidsay noin 1430 -. Puolison isoisä: David Lindsay of Crawford 1443 – ? Aberdeen. Puolison isoäiti: Elisabeth (Catharina) Stuart [prinsessa] isoäidin isä: Robert II of Scotland Stewart (Stuart) 2.3.1316 – 19.4.1390. Skotlannin kuningas vv. 1371-1390. Kuninkaan puolisot 1) Elisabeth Mure of Rowallan vv. 1320-1355. 2) Euphemia Leslie of Ross vv. 1330 – 1387

 

<>Thomas Forbes

 

puoliso: Christine Fraser

 

<>William Forbes s noin 1442 (3rd Lord Forbes) k noin 1483

 

puoliso: Christine Gordon s. Noin 1443 Aberdeen k. Aberdeen

<>James Forbes s noin 1400 (2nd Lord of Forbes) k. 30.7.1462

 

puoliso: Egidia Keith s noin 1424 k noin 1475

 

<>Alexander Forbes of Drumminor s noin 1380 (1st Baron of Forbes noin 1445-) k noin 1448 Aberdeenshire Scotland

 

puoliso: Elisabeth Douglas

 

<>John Forbes Knight of The Black Lip s noin 1332 Aberdeenshire k. 20.11.1406

 

puoliso: Margareth of Dunure Kennedy

 

<> John Forbes of Aberdeen Aberdeen sheriffi k noin 1387

 

puoliso: Margaret

 

<>John Forbes k. 1332 kaatui Dublinin taistelussa

 

puoliso: tuntematon

 

<>John Forbes of Urquant Casttle s noin 1280 k noin 1305 Urquart Casttle, Loch Ness

 

puoliso: tuntematon

 

<>Duncan ”Dominus” Forbes s noin 1250 k noin 1289

 

puoliso: tuntematon

 

<>Fergus Forbes s noin 1214 k noin 1251

 

puoliso. tuntematon

 

<>John Forbes

 

puoliso: tuntematon

 

Lähteitä:

 

Suomen maatilat, Tietokirja maamme keskikoisista ja suurista tiloista, V osa, Oulun ja Vaasan läänit. (toimituskunta ja toimittajat) WSOY Porvoo 1933.

 

http://www.evl.fi/srk/tyrnava/te_kirkko_sis.htm

 

http://www.leinoset.fi/lehtijutut/honka.pdf

 

http://www02.oph.fi/etalukio/historia/autonomia/kustaa.html

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalmarin_unioni

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kustaa_Vaasa

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristian_II

 

http://gw5.geneanet.org/index.php3?b=strang&lang=en&m=NG&t=N&n=Junttila&x=11&y=8

 

http://www.annelikotisaari.net/Christina%20O%20Sursill.htm#Taulu1

 

http://finlander.genealogia.fi/archive/index.php/t-3874.html

 

http://bygdeforskaren.huset.fi/hem/slaktforskning/slakten_schroderus/abraham_schroderus/

 

http://www.elisanet.fi/mauri_my/johan/gp501.htm

 

http://www.kolumbus.fi/bjorn.corander/anor/svardsida/default.html

 

http://www.rampantscotland.com/clans/blclanforbes.htm

 

http://www.arsc.edu/~lforbes/earlyForbes.txt

 

http://www.the-holms.org/ibcped.htm

 

http://www.hackman.ws/KS/kstekst.htm

 

http://www.electricscotland.com/webclans/dtog/forbes2.html

 

http://finlander.genealogia.fi/archive/index.php/t-3874.html

 

http://aforum.genealogi.se/discus/messages/241/73274.html?1124170544

 

http://hiski.genealogia.fi/hiski/2ft4hy

 

http://hiski.genealogia.fi/hiski/2fqist.

http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=6889

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sursillin_suku

 



Moottorina ilmaiset kotisivut